Improttua vuorovaikutusta

Toimivassa tiimissä jokainen jäsen ottaa vastuun omasta toiminnastaan, jokainen työntekijä tietää yhdessä asetetut tavoitteet ja pelisäännöt sekä toimii oma-aloitteisesti. Tällainen toiminta vaatii toimivaa vuorovaikutusta tiimin jäsenten välillä. Joskus kuulee huippuunsa viritettyjen itseohjautuvien tiimien toimivan täysin ilman esimiestä, mutta luulen että ne tiimit ovat harvassa. Sen sijaan että tekisimme esimiehistä tarpeettomia olisi tarkasteltava esimiesten osaamista ja työn sisältöä.

Esimiestyötä työtä tulisi kehittää siihen suuntaan, että työaikaa vapautuu vuorovaikutuksen, verkostoitumisen ja luovuuden tukemiseen. Sitran Työ 2040-raportti visioi, että jo vuonna 2028 esimiehen tehtävä muuttuu vuorovaikutusvalmentajaksi, joka kehittää ja koordinoi osaamista. Vuorovaikutustaidot, luovuus ja empatiakyky nousevat keskeisiksi johtajuudessa tulevaisuuden työelämässä, kun valta jakautuu entistä enemmän asiantuntijoille ja tiimeille sekä tekoäly korvaa ihmistä yhä useammissa työtehtävissä. Vuorovaikutustaitoja tekoäly ei kuitenkaan ainakaan vielä pysty korvaamaan ja vuorovaikutustaidot ovat pääomaa jota voi tietoisesti kehittää.

Itse on kokenut tehokkaaksi vuorovaikutustaitojen haastajaksi improvisaatioharjoitukset. Luettuani Vuorovaikutus - osaamisen mallista (lähde: Isotalus, P & Rajalahti, H. 2017. Vuorovaikutus johtajan työssä) vakuutuin, että improvisaatioharjoituksista löytyvät kaikki vuorovaikutusosaamisen osa-alueet. Monia niistä emme arjen vuorovaikutuksessa edes ajattele ja siksi niiden kehittäminen vaatii tietoista harjoittelua.

Vuorovaikutus-osaamisen malli koostuu viidestä osa-alueesta:

Viestintäosaaminen on kykyä tuottaa ja vastaanottaa viestejä.

Tulkintaosaaminen on kykyä luokitella, järjestää ja tulkita vuorovaikutusta ympäröiviä olosuhteita.

Rooliosaaminen on kykyä omaksua sosiaalisia rooleja ja tietoa siitä mikä on tarkoituksenmukaista käytöstä missäkin roolissa.

Minäosaaminen on kykyä valita ja tuoda esiin haluamansa kuva itsestään.

Tavoiteosaaminen on kykyä asettaa tavoitteita, ennakoida oletettavia seurauksia ja valita tehokkaat toimintalinjat.

Improharjoituksissa saadaan usein jokin alkuasetelma, mutta paljon jää avoimeksi ja tuo avoimeksi jäävä on vastanäyttelijän kanssa selvitettävä kohtauksen aluksi. Siihen tarvitaan ja siinä kehittyvät viestintätaidot. Improssa puhumme tarjouksista. Teemme tarjouksia, joita toinen tulkitsee omista lähtökohdistaan ja vastaa sen mukaisesti. Näyttelijöiden tulisi improkohtauksen aluksi määritellä viestejä tuottamalla ja vastaanottamalla ainakin roolihenkilöiden välinen suhde ja tulkita ympäristön olosuhteet eli missä ollaan ja mikä muu vaikuttaa roolihenkilöiden vuorovaikutukseen. Minä osaaminen tekee roolihahmosta syvemmän. Hyvä näyttelijä osaa tuoda hahmonsa tunteet ja ajatukset esiin muutoinkin kuin sanoin. Improssa kohtauksen kulku voi joskus poukkoilla. Tavoitteena on kuitenkin aina saada kokoon eheä kohtaus eli päästä johonkin tavoitteeseen ja sitoa kohtauksen tapahtumat yhteen. Tehdyt viestintävalinnat kohtauksen aikana joko vievät kohtausta kohti tavoitetta tai eivät.

Jokainen on varmasti joskus miettinyt vuorovaikutustilanteen jälkeen, että jos olisin toiminut tilanteessa toisin olisi vuorovaikutustilanne saattanut päättyä täysin toisin. Improssa se että menee pieleen ei ole niin vakavaa. Moka on lahja ja senkin voi kääntää voitoksi, mutta siitä ehkä jossakin toisessa kirjoituksessa myöhemmin.