Pikkusana mutta

"Joo, mutta...". Tuo pirulainen sanapari, jolla piilotyrmäämme ajessa niin monet ehdotukset. Vastaamalla "joo" viestimme, että ajatuksesi on kannatettava ja heti seuraavalla sanalla "mutta" vedämme maton jalkojen alta. "Etpä ole tullut ajatelleeksi tätä ja tätä seikkaa". Sen sijaan, että viestisimme halua jatkokehittää ajatusta vastaamalla: "Joo ja...".

Useimmiten emme edes itse huomaa mutta-sanan käyttöä. Tarkaileppa itseäsi vaikkapa päivän ajan. Kuinka usein tulet käyttäneeksi mutta-sanaa? Voisiko sen korvata sanalla ja?

"Joo, ja..." voi auttaa näkemään mahdollisuuksia ja näkökulmia, joita tilanteet tuovat tullessaan. "Joo, ja..." - muotoa käyttämällä tulet myös tietoisemmaksi omaan tulkintaasi vaikuttavista asioista ja tilanteen herättämistä tunteistasi ja pystyt ilmaisemaan ne ehkä myös vastapuolelle. Kyky tunnistaa omia tunteita on edellytys itsensä johtamiselle ja myös rakentavalle vuorovaikutukselle.

Sen lisäksi, että "Joo, ja..." - vastaus tukee keskinäistä vuorovaikutusta ja luovuutta "Joo, ja..." - puhe olisi hyväksi myös omassa päänsisäisessä puheessa itsellemme. Kuinka usein tyrmäät myös oman idean mutittelulla sen sijaan, että päättäisi ratkoa matkalla olevat esteet. Tämä johtunee siitä, että ihmiset pyrkivät pysymään omalla mukavuusalueellaan. Vaikka ihminen ei olisi edes kovin tyytyväinen, voi muutokseen ryhtyminen tuntua työläältä.